Arvioinnista

Jakson arvioinnista vielä. Jakson aikana etenemistä arvioidaan itsearvioinnein, ja opettajan oman päätöksen mukaan esimerkiksi välitöiden arvioinneilla ainekohtaisesti. Lopuksi kerätään loppupalaute, jossa mietitään etenkin tavoitteita ja niiden toteutumista. Loppupalautteessa kysytään oppilailta seuraavia asioita:

• kokemukset jaksosta
• oppiminen; mitä opin
• sisältö: mitä tein, miltä tuntui
• mitä olisi voinut tehdä toisin
• olisitko kaivannut vielä jotain muuta jaksoon
• miten juhla onnistui ja miltä nyt tuntuu

Jaksosuunnitelma

1. ja 2. luokkalaiset:

PERINNELEIKIT,  SEKÄ LAPSEN ELÄMÄÄ ENNEN TELEVISIOITA, TIETOKONEITA JA MUUTA NYKYAIKAAN KUULUVAA

Pienimmät oppilaat perehtyvät siis jaksollaan siihen, millaista oli lapsen elämä ennen vanhaan. Pääasiassa oppilaat opettelevat vanhoja leikkejä, loruja ja lauluja, joita saavat myöhemmin opettaa muillekin koululaisille, mutta he tutustuvat myös siihen, mitä lapset tekivät silloin, kun aikaa ei ollut täyttämässä tietokoneet ja muut vempeleet.

1. viikko:

Opeteltavia leikkejä yms.: Näkkisillä, sekä sen eri versiot, kuten esimerkiksi Nuoranäkkisillä, sekä Piirinäkkisillä. Leikin perusajatuksena on kansanuskomus vedessä elävästä näkistä, joka joskus saalistaa ihmisiä, jotka varomattomasti kulkevat vedenrajassa. Yksi leikkijä valitaan näkiksi, joka sitten eri tavoin – versiosta riippuen – koettaa saada ”saalista” leikkijöistä. Lisäksi opetellaan laululeikki ”Leipuri Hiiva”.

Muuta: Keskustellaan ja pohditaan siitä, miten lasten elämä, esimerkiksi 50 tai 100 vuotta sitten erosi nykypäivän elämästä. Listataan eroja ja tehdään niistä posterit.

2. viikko:

Opeteltavia leikkejä yms.: Opetellaan ulkoleikkejä, esimerkiksi Tervapata ja Polttopallo. Lisäksi Ponilaulu, jossa tulee laulua ja liikkumista (”Tuolta he saapuvat poneillansa, ruskeilla lihavilla poneillansa…”).

Muuta: Mietitään millaisia kotitöitä kuului entisaikaan lapsille, verrataan nykypäivään. Tehdään jälleen postereita.

3. viikko:

Opeteltavia leikkejä yms.: Oppilaat etsivät itse tietoa perinneleikeistä, -lauluista ja -loruista ryhmittäin kirjastoista, Internetistä, vanhemmilta, isovanhemmilta jne. Ryhmien tuloksia aletaan käydä läpi ja opetella löydettyjä leikkejä. Lisäksi opetellaan laululeikki ”Ystäväni tuttavani”. Kertaillaan jo aiemmin opittuja leikkejä.

Muuta: Vierailu paikalliseen museoon.

4. viikko:

Opeteltavia leikkejä yms.: Oppilaiden ryhmissä selviteltyihin leikkeihin perehtyminen jatkuu. Lisäksi opetellaan yhdessä laululeikki ”Lintu lensi oksalle”. Lisäksi opetellaan yhdessä ”Piiri pieni pyörii”. Kertaillaan aiemmin opittuja leikkejä.

Muuta: Valitaan koko koululle opetettava leikki, joka leikitään yhdessä loppujuhlassa, ja kokeillaan sen opettamista esimerkiksi kummiluokalle. Valitaan juhlassa esitettävä laululeikki/piirileikki, ja harjoitellaan sen esittämistä.

5. viikko:

Opeteltavia leikkejä yms.: Oppilaiden ryhmissä selviteltyihin leikkeihin perehtyminen jatkuu.

Muuta: Harjoitellaan yhteisleikkiä, sekä omaa esitystä.

6. viikko:

Huipentuma perinnejuhlaan. Yhteisleikin opettamista muille luokille. Kerrataan jakson satoa ja mietitään sen arviointia.

Kaiken kaikkiaan oppilaat siis perehtyvät lapsen elämään entisaikaan, ja lähinnä vanhoihin ajanviettotapoihin, eli leikkeihin. Tavoitteena on elvyttää vanhoja suomalaisia perinteitä leikkien ja laulujen muodossa, ja saada lapset leikkimään näitä leikkejä myös vapaa-ajallaan. Tavoitteena on myös lapsen huomio siitä, ettei elämä ole aina ollut sitä, mitä se on nyt: aina ei ole ollut laitteita viihdyttämässä ihmisiä, vaan mielikuvitusta on käytetty ihan eri mittakaavassa kuin nykyisin, jotta aikaa on saatu kulumaan. Jaksolla korostuvat myös yhteistyö- ja ryhmätyötaidot, toisten kuuntelemisen harjoittelu, ilmaisutaidot, sekä opastamisen taitojen harjoittelu.

3. ja 4. luokkalaiset:

PERINNEKÄSITYÖT

Fle2 on suunniteltu tukemaan ongelmalähtöistä oppimista (PBL, problem based learning) sekä tutkivaa oppimista. Mallissa ratkaistaan yhdessä ongelmia ja rakennetaan tietoa prosessinomaisesti. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html) Olemme rakentaneet mallin pohjalta suunnitelman perinnejaksoamme varten 3.-4. luokkalaisille, joiden aiheena on käsityöperinne.

Hajautettu asiantuntijuus

Asiantuntijoiden (oppilaiden) kognitiivisten tiedon tasojen vaihtelevuus edistää tiedollista kehitystä. Oppilaat siis oppivat sosiaalisessa interaktioissa toisiltaan, kun heidät haastetaan tarkastelemaan aihetta toisen oppilaan antamasta näkökulmasta. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Konteksti

Kontekstin luonnin tarkoituksena on auttaa oppilaita ymmärtämään, miksi käsiteltävät asiat ovat tutkimisen arvoisia. Kontekstin luomisen yksi tärkeä osa on myös projektin tavoitteiden laatiminen yhdessä. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Käsityöperinne –aiheeseen lähdetään tutustumaan keskustelemalla, miksi käsityö on merkityksellinen aihe, ja miksi jokaisella olisi hyvä olla tietoa siitä. Olennaista on, ettei opettaja anna valmiita vastauksia oppilaille. Lisäksi oppilaiden kanssa laaditaan tavoitteet jaksolle; oppilaat kirjaavat ylös, mitä haluavat oppia jakson aikana, mikä heitä kiinnostaa?

Tutkimusongelmien määrittäminen

Asetetut kysymykset ja ongelmat ohjaavat tutkimusprosessia. Alussa asetetaan yleisemmät kysymykset ja prosessin edetessä esitetään tarkentavia kysymyksiä. Oppilaat pyrkivät itse ymmärtämään ja selittämään tutkimusongelmia, jolloin voi syntyä käsitteellisiä ongelmia (conceptual problems). Tämä taas auttaa oppilasta ohjaamaan ja säätelemään omaa tiedonmuodostustaan. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Tähän vaiheeseen siirryttäessä oppilaiden pitäisi olla motivoituneita ja kiinnostuneita aiheesta. Oppilaat voivat esimerkiksi keskustellen, piirtämällä tai kirjoittamalla kertoa, mitä etukäteen tietävät käsityöperinteestä. Mikäli oppilailla on heikohkosti jäsentyneitä ajatuksia, eikä prosessi edisty, on opettajan hyvä virittää oppilas uuden tiedon vastaanottamiseen luomalla ristiriidan oppilaan jo omaksuman ja uuden tiedon välillä, esimerkiksi kysymyksen muodossa.
Tämän esitietouden perusteella lähdetään pohtimaan tutkimuskysymyksiä, joihin halutaan vastaus. Esimerkkejä tutkimusongelmista:
– Mitä käsityöläisammatteja Suomessa on ennen ollut?
– Mitä työvälineitä on käytetty?
– Mitä perinteisiä käsityötekniikoita on ollut?
– Millaisia käsitöitä on valmistettu?
– Ketkä ovat valmistaneet käsitöitä?

Työskentelyteorioiden muodostaminen

Oppijalla tulee olla työskentelyteorioita, eli olettamuksia, hypoteeseja ja tulkintoja tutkittavasta ilmiöstä. Työskentelyteorioiden rakentaminen ohjaa oppilaita systemaattisesti käyttämään jo olemassa olevaa taustatietoaan, sekä tekemään päättelyjä selittääkseen uutta ilmiötä ja laajennettua ymmärrystä. Tarkoituksena on helpottaa oppilaan käsitteellistä uudelleenmuodostusta aiheesta tuomalla yhteen oppilaan aiemmat omat käsitykset (intuitiivinen tieto) sekä tieteellinen tieto. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Jotta oppilaalle rakentuu toimivia skeemoja, tulee hänen pystyä liittämään uusi teoreettinen tieto aiempiin käsityksiinsä. Oppilaalla on oletettavasti enemmän tietoa nykyaikaisista kuin vanhanajan käsitöistä, joten on luontevaa lähteä liikkeelle nykypäivästä. Rakennetaan siis siltaa nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Pohditaan myös käsityön kehitystä. Perehdytään perinteisten käsitöiden maailmaan. Opettajan tehtävä on haastaa oppilasta selittämään …

Kriittinen arviointi

Kriittinen arviointi ohjaa miettimään, kuinka hyvin työskentelyteoriat vastaavat valittuihin tutkimuskysymyksiin, oppilaat arvioivat eri selitystapojen vahvuuksia ja heikkouksia, sekä tunnistavat ristiriitaisia selityksiä, tiedon aukkokohtia, sekä intuitiivisten selitysten rajoituksia. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Oppilaat palaavat tutkimuskysymyksiin (esim. mitä käsityöläisammatteja Suomessa on ennen ollut?) ja pohtivat, ovatko saaneet vastauksia niihin (esim. mitä käsityöläisammatteja on nykypäivänä; vrt. mitä käsityöläisammatteja oli ennen; miksi tähän on päädytty? Mikä tieto on vielä ristiriitaista tai oletettua, mihin tarvitsee vielä lisätietoa teoriasta?)

Syventävän tiedon etsiminen

Edellisten vaiheiden jälkeen lähdetään etenemään hakemalla vielä spesifimpää tieteellistä tietoa prosessin edetessä nousseisiin kysymyksiin. Tätä kautta oppilas voi tulla tietoiseksi puutteellisista ennakko-oletuksistaan aihetta koskien. Tutkimuskysymykset ovat ohjaamassa ja rajoittamassa tiedonhakuprosessia, sillä ilman niitä olisi mahdotonta osata suunnistaa suuressa tietoviidakossa. Kysymykset myös ohjaavat rakentamaan informaatiota käsitteellisesti. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Kysymysten avulla lähdetään hakemaan lisätietoa edellisiin kysymyksiin, joiden vastauksista havaittiin vielä löytyvän hataruutta. Pyritään rakentamaan vahvempia käsitteitä ja käsityksiä; esim. mitä sepän/nahkurin/suutarin/räätälin/puusepän ammattiin liittyi?

Syventävien ongelmien rakentaminen

Tässä vaiheessa oppilas haastaa alkuymmärrystään yhä pitemmälle ja muodostaa lisää tarkentavia kysymyksiä sekä hankkii uutta tietoa. Alkuvaiheen kysymykset pilkotaan yhä pienimmiksi kysymyksiksi. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Oppilaat pyrkivät yhä syvempien merkitysyhteyksien löytämiseen (esim. miksi tietyt käsityöt ovat säilyneet  perinnekäsityöt)

Uusi teoria

Tutkimisen dynaaminen luonne perustuu siihen, että lähdetään liikkeelle intuitiivisista selityksistä, joihin haetaan tieteellistä perustaa. Tämä puolestaan luo uusia tutkimuskysymyksiä. Prosessissa oppilas liikkuu askel askeleelta kohti olennaisen kysymyksen vastausta. (http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html)

Tässä vaiheessa oppilaalle on muodostunut hyvin järjestynyt tietokokonaisuus perinnekäsityöstä, joka alun perin lähti hatarasta olettamuksesta aiheeseen liittyen.

Käsityötaidot

Edellä kuvatun tiedollisen perehtymisen rinnalla kulkee opettajan valitsemat perinnekäsitöiden taitopajat, joissa harjoitellaan esim. eri käsityöammattien töitä (helpotetut, nopeasti toteutettavat työt) sekä seuraavia perinnekäsitöitä:
– fransut
– pirtanauhat
– macrame –solmeilu
– nyörejä, esim. munkin nyöri
– helmikudonta
– iskuhapsu
– isketty nyöri

– seppä
– nahkuri
o parkkinahka
– suutari
– räätäli
o pienoismalli rekipeitosta
– puuseppä
– sorvari
– vakkamestari

LÄHDE:

UIAH Media Lab, University of Art and Design Helsinki Finland, viitattu 21.4.2010. Saatavilla html-muodossa: http://fle2.uiah.fi/pedagogy.html

Vitosten osallistuminen

Viidesluokkalaiset tutkivat jakson aikana ruokaperinteitä, ja miten ruokaa on ennen tuotettu. Näitä he käyvät läpi historian ja biologian tunneilla. Historiassa oppilaat selvittävät ruokaperinteiden historiaa, eli mitä Suomessa on muinoin syöty, mitkä ruoka-aineet ovat muuttaneet merkittävästi suomalaista ruokakulttuuria, sekä millainen vaikutus näillä on ollut (esim. perunan ”rantautuminen” Suomeen). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan yhdeksi tavoitteeksi vuosiluokilla 5-6 perehdyttää oppilas omiin juuriinsa (http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf). Ruuan vaikutuksen ymmärtäminen historiallisessa kontekstissa lisää oppilaiden ymmärrystä omasta historiastaan, sekä kulttuuritaustastaan. Tätä kautta oppilas oppii näkemään sen pidemmän aikavälin kehitysprosessina (https://norssiportti.oulu.fi/index.php?6299). Biologissa oppilaat perehtyvät ruuantuotantoon. Ruuantuotanto ja ruuan alkuperä ovat viidennelle luokalle asetettuja tavoitteita opetussuunnitelman perusteissa (http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf). Oppilaat perehtyvät vanhoihin viljelystapoihin, ja ruuan matkaan raaka-aineesta valmiiksi ruuaksi. He tutkivat eri viljelystapoja, ja ottavat selvää esimerkiksi siitä, minkä vuoksi Länsi-Suomi on ollut peltoviljelyaluetta, ja Itä-Suomessa on keskitytty kaskeamaan 1800-luvulla. Jaksossa käydään läpi myös yleisimmät kotieläimet, sekä niiden merkitys ravinnossa historialliselta pohjalta.Biologiassa oppilaat myös perehtyvät ruuansäilytystapoihin joita on käytetty ennen kylmälaitteiden saapumista Suomeen.

Jakson aikana oppilaat saavat kuvan siitä millaista elämä oli ennen. He ymmärtävät ruuan (tai sen puutteen) merkityksen tärkeänä vaikuttimena historiassamme. He oppivat Suomen alkuperäiset viljelykasvit, sekä ymmärtävät uudempien viljelykasvien tärkeyden suomalaiselle ruokakulttuurille. He saavat tietoa ruuan tuotantotavoista, sekä työstä valmiin tuotteen takana. Oppilaat ymmärtävät kotieläinten merkityksen ravinnon saannin kannalta, niin maidon- kuin lihankin suhteen. He ymmärtävät ruuan tärkeyden osana kansallista historiaansa, sekä osana kansallista kulttuurihistoriaansa.

Lähteet:
https://norssiportti.oulu.fi/index.php?6299

Click to access pops_web.pdf

Tietotekniikasta ja kuutosista

Kuten jo aiemmassa, tutkimuksia (Bransford et al.) referoivassa osiossa todettiin, ei tietotekniikan käyttö itsessään takaa tehokkaita oppimistuloksia. Niinpä olemmekin päätyneet omassa projektissamme käyttämään tietotekniikkaa juuri sen verran kuin on tarpeellista. Luonnollisesti oppilaat käyttävät tietoteknisiä sovelluksia lähes jokaisella luokka-asteella projektimme aikana, sillä opintojaksoon sisältyy paljon itsenäistä ja opettajan ohjaamaa tiedonhakua. Eniten tietoteknisiä sovelluksia on kuitenkin kuudennella luokalla, joka toteuttaa projektin aikana draamallisen produktion Seitsemän veljestä ja sammon ryöstö.
Kuudesluokkalaisten tehtävä on siis kokonaisen lyhyen näytelmän tuottaminen alusta loppuun, ideoinnista ja käsikirjoittamisesta aina valmiiseen näytelmään. Aiemmin oppimansa perusteella kuudesluokkalaisella on jo jonkinasteinen käsitys perinteisistä suomalaisista myyteistä, kansantaruista ja kotimaisen kirjallisuuden kaanoniin kuuluvista teoksista kuten seitsemän veljestä. Näytelmää varten tutustutaan tarkemmin kuitenkin esim. Mauri Kunnaksen hienoihin uusintaversioihin – Koirien Kalevala ja Seitsemän koiraveljestä. Kun kirjallisuuteen on tutustuttu, pidetään yhteinen ideariihi, jossa otetaan vastaan ehdotuksia näytelmän sisällöistä ja selvennetään myös, mitä jatkossa tuleman pitää.
Tässä vaiheessa kehiin astuu tietotekniikka, jonka käyttöä saadaan opetettua oppilaille luonnollisella tavalla samalla, kun itse tekniikka helpottaa työskentelyä. Yksinkertainen portaali, kuten esim. käyttämämme blogisivusto, avataan koko luokan käyttöön. Tämän jälkeen arvotussa järjestyksessä kukin oppilas vuorollaan kirjoittaa pätkän näytelmää, joka siis lopulta muotoutuu kaikkien kirjoittamasta pätkästä. Blogi mahdollistaa kuitenkin myös sen, että uusin teksti voidaan aina julkaista ensin luonnoksena, jolloin opettaja voi käydä sen myös oppilaan kanssa läpi vielä kertaalleen ennen varsinaista julkistamista.
Blogin käyttö voidaan opetella yhdessä, mutta muuten kyseessä voi olla itsenäinen toiminta joka työllistää vain yhtä lasta kerrallaan. Kyseinen lapsi voi toki saada omalla kirjoituskerrallaan helpotusta kotiläksyjen saralla.
Kuudennen luokan näytelmäprojekti on siinä määrin usean aineen kokonaisuus (teksti – äidinkieli, draama, lavastus – kuvataiteet, laulut – musiikki, taustoihin tutustuminen – historia, blogityöskentely – tietotekniikka, jne) että se voidaan toteuttaa usean eri aineen tunneilla, myös yhtäjaksoisina pidempinä tuntiryppäinä, jollaisiin kuudesluokkalaiset ovat yleensä jo kognitiivisesti valmiita.

Lähdematskua

Lisäsin eilen linkin tuohon laitaan tästä yhdestä mun tutkiskelemasta lähdekirjasta, mutta laitanpa vielä erikseen postauksen siitä myöskin. Eli kirja nimeltä Oppimisen sillat – Kohti osallistavia oppimisympäristöjä (Kumpulainen, Kristiina; Krokfors, Leena; Lipponen, Lasse; Tissari, Varpu; Hilppö, Jaakko; Rajala, Antti) löytyi e-kirjana. Kirja on syntynyHelsingin yliopiston Oppiminen ja opetus formaalien ja informaalien oppimisympäristöjen rajapinnoilla -tutkimuksen myötä, jonka tavoitteena on ollut oppimisympäristöjen laadun parantaminen. Suoraan kirjasta:

Hankkeen tavoitteena on
1) tutkia, arvioida ja kehittää pedagogisia lähestymistapoja ja malleja koulujen,
museoiden, tiedekeskusten ja kirjastojen yhteistyölle oppimisen ja opetuksen
edistämiseksi
2) luoda siltoja formaalien, non-formaalien ja informaalien kontekstien välille, jotta
eri oppimisympäristöjen tietovarannot ja sosiaaliset käytännöt voivat toimia
resursseina toisissa konteksteissa
3) tutkia ja kehittää moniammatillista yhteistyötä ja työssä oppimista.
4) selvittää sosiaalisen median roolia ja mahdollisuuksia tukea osallistujien
siirtymiä ja tiedon luomista eri kontekstien välillä

Hankkeen tutkimusteemoja ovat
1) oppijoiden toimijuus, identiteetit ja oppimissiirtymät erilaisissa
oppimisympäristöissä
2) vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan rakentuminen oppilaiden, opettajien ja
muiden toimijoiden sekä oppimisympäristöjen välillä
3) teknologian rooli vuorovaikutuksen, yhteistoiminnan ja oppimisen
rakentumisessa toimijoiden ja oppimisympäristöjen välillä
4) pedagogiset mallit ja opetussuunnitelmasuositukset oppimisympäristöjen ja
niissä tapahtuvan opetuksen ja oppimisen integrointiin
5) moniammatillinen yhteistyö ja työssä oppiminen

(Kumpulainen, Krokfors, Lipponen, Tissari, Hilppö, Rajala, 2009, s.6)

Eli kirjasta löytyy paljon yhtymäkohtia meidän kurssiimme. Tarkastelussa tästä kirjasta erityisesti ovat olleet  kappaleet Oppimisen ympäristöt ja tietovarannot, Tutkiva ja osallistava pedagogiikka, sekä Tulevaisuuden opetussuunnitelma-ajattelua, ja näitä kappaleita (kuten koko kirjaa) voin suositella muillekin luettavaksi.

-A

Miten opimme – Oppimista tukeva tekniikka -yhteenveto

Tässäpä tätä tiivistelmää tekniikkaosiosta. Lisään lopun teoriaosan myöhemmin.

Kili jatkakoon tästä rojektiin liittyen 🙂

Tietotekniikan hyökättyä kouluihin sen läsnäolosta on todistettuja positiivisia tuloksia; romanttinen ajatus on, että jo pelkkä tietotekniikan läsnäolo tuottaa parempia oppimistuloksia. Vastarannan kiiski tuumii tähän touhun olevan pelkkää ajan- ja rahanhaaskausta. Kultainen keskitie toteaa tietotekniikan asianmukaisen käytön parantavan oppimissaavutuksia sekä oppilaan että opettajan taholta; tekniikan käyttö ei itsessään ole tae tehokkaalle oppimiselle. (Bransford et al., 2004, s. 229.)
Uuden tietotekniikan vuorovaikutteisuus mahdollistaa uudenlaisen tavan rakentaa, syventää tietoa sekä saada palautetta oppimisesta. Ohjelmat tarjoavat uusia tapoja hahmottaa ympäröivää maailmaa ja opittavia asioita ja osaltaan edistävät tiedonsiirtoa koulun ulkopuolisiin tilanteisiin. Tekniikan ansiosta oppimisympäristö aktivoi oppilasta keksimään myös omia ongelmia valmiiksi annettujen ongelmien ratkaisun sijaan tai lisäksi. (Ibid., s. 230.)

Tekniikan avulla voidaan tuottaa laajoja sekä oppimis- että yhteistyökokemuksia aikaan ja paikkaan sitomatta; erilaiset oppimisympäristöt sekä yhteistyö, kommunikaatio ja tiedonvaihto noviisien ja ammattilaisten välillä (Ibid., s. 232–233). Projektien vieminen luokkahuoneen ulkopuolelle on jo itsessään motivoivaa (Ibid., s. 237).

Tehdyn työn muokkaus sekä kommentointi ovat tietotekniikan myötä helpottuneet. Vaikka kommunikointi nopeutuu ohjelmien ja näiden muokkaustoimintojen ansiosta, ei tietotekniikan avulla tapahtuvan viestinnän tule korvata aitoa vuorovaikutusta; tekniikan oikeanlainen käyttö vuorovaikutuksessa ja työskentelyssä vaatii opettajalta taitoa soveltaa ja sisältää tähän aitoa vuorovaikutusta ja suoraa osallistumista. (Ibid., s. 241-244.) Viestintäteknologia tekee ajattelun näkyväksi; esimerkiksi ohjelmat, jotka kehottavat tekemään merkintöjä ajatteluprosessista säännöllisesti työskentelyn aikana (Ibid., s. 247).

~Heli

6.4.

Perinneporukan suunnittelema jakso huipentuu perinnejuhlaan…

Aamupäivästä kierrellään työpajoissa, jotka rakentuvat seuraavanlaisesti:

1.-2. luokkalaiset opettavat perinneleikkejä

3.-4. luokkalaiset pitävät askartelutyöpajoja

5. luokkalaiset esittävät powerpointilla vanhaa maatalous- ja ruokakulttuuria

(6. luokkalaiset ovat kenraaliharjoituksissa)

Yksi luokka kultakin luokka-asteelta pitää työpistettä, muut kiertävät työpajoissa. Kierroksen kierrettyään seuraava luokka siirtyy pitämään luokka-asteensa työpistettä.

Iltapäivällä PERINNEJUHLA

Ohjelma:

1.-2. luokkalaisten piirileikkiesitys

3.-4. luokkaisten Wanhojen aikojen muodin huipulle (perinteisiä asuja)

Yhteispiirileikki

Väliaika: perinteisiä ruokia naposteltavana

6. luokkalaisten näytelmä

vapaamuotoinen kyläjuhla jatkuu… (myyjäisiä luokkarahaston kartuttamiseksi jne)

Virikeaineistoa ;)

http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=430712&locale

Muita ja lisää aiheesta:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=&a=7532

~Heli

Hupsista, eikun opsista.

Alkuun jutusteltiin, josko osa turinoistamme käytäisiin mailitse. Tämän päivän tapaamisessa sovittiin, että eikun kaikki asia ja asianvieri tänne, joten alla kopiota opsiasiasta.

Tässäpä otteita valtakunnallisesta opsista liittyen kulttuurin vaalimiseen:

2.1 PERUSOPETUKSEN ARVOPOHJA

Opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Opetuksessa on otettava huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. Opetuksessa otetaan huomioon suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen myös eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien myötä. Opetuksen avulla tuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Sen avulla edistetään myös suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä.

2.2 PERUSOPETUKSEN TEHTÄVÄ

…Perusopetuksen on myös tuettava jokaisen oppilaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä sekä äidinkielen kehitystä. Tavoitteena on myös herättää halu elinikäiseen oppimiseen. Yhteiskunnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi perusopetuksen tehtävänä on siirtää kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle, kartuttaa tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä lisätä tietoisuutta yhteiskunnan perustana olevista arvoista ja toimintatavoista. Sen tehtävänä on myös kehittää kykyä arvioida asioita kriittisesti, luoda uutta kulttuuria sekä uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja.

3.1 OPPIMISKÄSITYS

Opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jossa oppiminen ymmärretään yksilölliseksi ja yhteisölliseksi tietojen ja taitojen rakennusprosessiksi, jonka kautta syntyy kulttuurinen osallisuus.

…

Yksilöllistä oppimista tukee vastavuoroisessa yhteistyössä tapahtuva oppiminen. Oppiminen on kaikissa muodoissa aktiivinen ja päämääräsuuntautunut, itsenäistä tai yhteistä ongelmanratkaisua sisältävä prosessi. Oppiminen on tilannesidonnaista, joten oppimisympäristön monipuolisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Opittaessa avautuu uusia mahdollisuuksia ymmärtää kulttuuria ja kulttuurin sisältämiä merkityksiä sekä osallistua yhteiskunnan toimintaan.

KULTTUURI-IDENTITEETTI JA KANSAINVÄLISYYS

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta ymmärtämään suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin olemusta, löytämään oma kulttuuri-identiteettinsä sekä kehittämään valmiuksiaan kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja kansainvälisyyteen.

TAVOITTEET

Oppilas oppii

• tuntemaan ja arvostamaan omaa henkistä ja aineellista kulttuuriperintöään ja näkemään suomalaisen kulttuuri-identiteetin osana alkuperäistä, pohjoismaista ja eurooppalaista kulttuuria

• ymmärtämään oman kulttuurinsa juuria ja monimuotoisuutta sekä näkemään oman sukupolvensa aikaisempien sukupolvien elämäntavan jatkajana ja kehittäjänä

• tutustumaan muihin kulttuureihin ja elämänkatsomuksiin ja saa valmiuksia toimia monikulttuurisessa yhteisössä ja kansainvälisessä yhteistyössä

• ymmärtämään kulttuuri-identiteetin osatekijöitä ja niiden merkitystä yksilölle ja yhteisölle.

KESKEISET SISÄLLÖT

• oma kulttuuri, kotiseudun kulttuuri, suomalaisuus, pohjoismaalaisuus ja

eurooppalaisuus

• muita kulttuureita ja monikulttuurisuus

• ihmisoikeudet ja ihmisryhmien välisen luottamuksen, keskinäisen arvostuksen ja onnistuneen yhteistyön edellytyksiä

• kansainvälisyys eri elämänalueilla ja taidot toimia kansainvälisessä vuorovaikutuksessa

• tapakulttuurien merkitys.

7.13 HISTORIA

Historian opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriittisesti. Oppilasta ohjataan ymmärtämään, että oma kulttuuri ja muut kulttuurit ovat historiallisen kehitysprosessin tulosta. Opetuksessa käsitellään sekä yleistä että Suomen historiaa.

Opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle aineksia rakentaa identiteettiään,

perehtyä ajan käsitteeseen ja ymmärtää ihmisen toimintaa sekä henkisen ja aineellisen työn arvoa.

VUOSILUOKAT 5 –6

Perusopetuksen vuosiluokkien 5 ja 6 historianopetuksen tehtävänä on perehdyttää oppilas historiallisen tiedon luonteeseen, sen hankkimiseen ja peruskäsitteisiin sekä omiin juuriinsa ja eräisiin historian merkittäviksi muodostuneisiin tapahtumiin ja ilmiöihin esihistoriasta Ranskan suureen vallankumoukseen saakka. Perusteissa määriteltyjen sisältöjen opetuksessa

korostetaan historian toiminnallisuutta ja oppilaan kykyä eläytyä menneisyyteen.

TAVOITTEET

Oppilas oppii

• ymmärtämään, että historian tiedot ovat historioitsijoiden tulkintoja, jotka saattavat muuttua uusien lähteiden tai tarkastelutapojen myötä

• ymmärtämään erilaisia tapoja jakaa historia aikakausiin ja käyttämään oikein käsitteitä esihistoria, historia, vanha aika, keskiaika, uusi aika

• tunnistamaan muutoksia oman perheen tai kotiseudun historiassa ja kuvailemaan muutoksia, joiden on katsottu vaikuttaneen oleellisesti ihmisten elämään, kuten maanviljelyn syntyä

• tunnistamaan esimerkkien avulla jatkuvuuden historiassa

• esittämään muutoksille syitä.

KESKEISET SISÄLLÖT

Omat juuret ja historiallinen tieto

• oman perheen ja kotiseudun historia

• muistelujen, kirjoitusten, esineiden, kuvien ja rakennetun ympäristön merkityksien tulkitseminen

KUVAUS OPPILAAN HYVÄSTÄ OSAAMISESTA 6. LUOKAN PÄÄTTYESSÄ

Tiedon hankkiminen menneisyydestä

Oppilas

• osaa erottaa faktan mielipiteestä

• osaa erottaa toisistaan lähteen ja siitä tehdyn tulkinnan.

Historian ilmiöiden ymmärtäminen

Oppilas

• tietää, että menneisyyttä voi jaotella eri aikakausiin (kronologia) ja pystyy nimeämään yhteiskunnille ja aikakausille ominaisia piirteitä.

• tunnistaa ilmiöiden jatkuvuuden eri aikakaudesta toiseen ja ymmärtää, ettei muutos ole sama kuin edistys eikä se myöskään merkitse samaa eri ihmisten ja ryhmien näkökulmasta.

• osaa eläytyä menneen ajan ihmisen asemaan: hän osaa selittää, miksi eri aikakausien ihmiset ajattelivat ja toimivat eri tavoin sekä tuntee syy- ja seuraussuhteen merkityksen.

Historiallisen tiedon käyttäminen

Oppilas

• osaa esittää käsiteltävästä asiasta kertomuksen siten, että hän selittää tapahtuman tai ilmiön joidenkin toimijoiden kannalta

• tietää, että jotkut asiat voidaan tulkita eri tavoin, ja hän pystyy selittämään, miksi niin tapahtuu.

7.16 KUVATAIDE

VUOSILUOKAT 1–4

tuntemaan oman kulttuurinsa ja omassa kokemuspiirissään olevien vieraiden

kulttuurien kuvallista perinnettä, nykytaidetta, suomalaista rakennusperinnettä sekä oman kotipaikkakuntansa tärkeitä rakennuksia ja luonnonympäristöjä, arkkitehtuuria ja muotoilua

7.17 KÄSITYÖ

VUOSILUOKAT 1–4

KESKEISET SISÄLLÖT

kotipaikkakunnalle omaleimaisia, sekä vanhoja että moderneja käsityötuotteita, -välineitä, -materiaaleja ja työtapoja niihin liittyvine harrastuksineen ja ammatteineen tulevaisuuden mahdollisuuksina sekä piirteitä lähiympäristössä mahdollisesti vaikuttavien muiden kulttuurien käsityöperinteestä

~Heli

Pienryhmän kokoontuminen 26.3.10

Teemat:
1.lk Perinneleikit ja -lorut
2.lk sama + musisointi
3.lk käsityöt
4.lk käsityöt
5.lk maatalouskulttuuri + ruokaperinteet
6.lk verkkoympäristö/draama -> näytelmän esittäminen (esim. Mauri Kunnaksen kautta vanhoja suomalaisia teoksia)

– yleisenä teemana suomalainen kansanperinne, mutta joku yksittäinen ryhmä voi keskittyä paikalliseen perinteeseen, jos löytyy
– kutosilla perinnetiedon kerääminen/tutkiminen
o vanhoja sanomalehtiä tutkitaan, uutisia etsitään

Jaksosta:
– 6 viikkoa, joka viikko luokat käyttävät tietyn tuntimäärän projektin työstämiseen
– aiheita voi ja pitää integroida muihin oppiaineisiin
– 1. vko alustus+orientointi, 2.-5. työskentelyä, 6. vko huipentuma (tapahtuma)

Pedagogiset mallit
– tutkiva oppiminen
– yhteisöllinen oppiminen

Motivointi, alustus
– yhteinein aloitus?
– aamunavaukset, kerrotaan vähän mitä on saatu aikaan, mutta ei tietenkään paljasteta mitä on huipentumassa luvassa
– virikkeet ennen työskentelyä, perinnemusiikkia, tarinoita jne.

Opettajan & oppilaan rooli
– opettaja on projektin ohjaaja, innoittaja ja inspiroija, sillanrakentaja nykyisyyden ja menneisyyden välillä, ja enemmän tarkkailijan roolissa, kun oppilas on itse aktiivinen tiedon hakija ja rakentaja

Tavoitteet:
– kts. ops (Heli lisää tästä myöhemmin enemmän!)
– yhteisöllisyyden rakentaminen koulussa
– ryhmätyötaidot
– medioiden hyväksikäyttö
– oppilaiden viihtyvyys
– suomalaisiin perinteisiin tutustuminen
– ilmaisutaidon kehittyminen
– projektityöskentely
– eri oppiaineiden ja luokka-asteiden välinen yhteistyö